FAQ

Tälle sivulle on koottu usein kysyttyjä kysymyksiä liittyen pakkouskonto.fi-sivustoon.

  1. Miksi puhutte ”pakkouskonnosta”, eihän Suomessa kenenkään koululaisen ole pakko osallistua uskonnon opetukseen?
    • Mikäli koululainen kuuluu evankelis-luterilaiseen kirkkoon, hänen on pakko opiskella ns. omaa uskontoa, eli evankelis-luterilaista uskontoa. Ainoastaan eroamalla kirkosta oppilas voi osallistua elämänkatsomustiedon opetukseen.
  2. Miksi kannatte huolta evankelis-luterilaiseen kirkkoon kuuluvien koululaisten katsomusopetuksesta?
    • Suomen perustuslain mukaan kaikkia on kohdeltava yhdenvertaisesti. Minkään yhdistyksen tai uskonnollisen yhdyskunnan jäsenyys ei saa lisätä tai poistaa kenenkään oikeuksia. Lisäksi uskonnon opetus on edelleenkin tunnustuksellista (uskonnollisia väittämiä opetetaan totena), eikä kouluissa tulisi opettaa asioita jotka eivät pidä paikkaansa. Nykyisen lainsäädännön tarkoitus on lähinnä suojella (säilyttää jäsenmäärää) evankelis-luterilaista kirkkoa pakottamalla kaikki sen jäsenet uskonnon opetukseen.
  3. Miksi väitätte että uskonnon opetus on tunnustuksellista? Nykyäänhän pitäisi puhua oman uskonnon opetuksesta.
    • Evankelis-luterilaisen uskonnon opetussuunnitelman perusteet sisältävät edelleenkin kohtia, jotka ovat tunnustuksellisia (esim. Jumala Isänä ja Luojana, Herran siunaus sekä Jeesuksen opetukset Jumalan
      huolenpidosta). Myös oppikirjat sisältävät runsaasti tunnustuksellista materiaalia.
  4. Miksi kehotatte ihmisiä eroamaan kirkosta?
    • Tällä hetkellä ainoa tapa päästä eroon pakkouskonnosta on erota kirkosta.
  5. Mitä ongelmia nykyinen tapa järjestää katsomusaineiden opetus aiheuttaa?
    • Oppilaat joudutaan jakamaan ryhmiin heidän vanhempiensa vakaumuksen perusteella. Opetusjärjestelyt tulevat jatkossa erittäin ongelmallisiksi useiden eri uskontojen opetuksen myötä. Koulussa ei tule opettaa tunnustuksellisia asioita vaan opetuksen pitää pohjautua parhaaseen mahdolliseen käytettävissä olevaan tietoon, ei uskomuksiin.
  6. Mitä vikaa on uskonnon opetuksessa?
    • Vikoja on useita. Uskonnon tunneilla opetetaan asioita, jotka eivät pidä paikkaansa. Opetuksen ensisijaisena tarkoituksena on sosiaalistaa oppilaat omaan uskontoon. Uskonnon tunneilla opetetaan asioita jotka ovat selkeässä ristiriidassa muihin oppiaineisiin (vrt. luominen vs. evoluutio, jumalan ”vaikutus” ihmisiin) sekä vaietaan asioista jotka ovat ”uskonnottomia” (kuinka voidaan mennä naimisiin ilman kirkkoa, hautaus ilman pappia, aikuistuminen). Osa opettavista asioista voi olla jopa mielenterveydelle haitallisia (”enkelit suojelevat”, Jumala auttaa, Jumalaan saa yhteyden rukoilemalla). Uskonnon opetuksen määrä on myös suhteettoman suuri verrattuna koulun muihin oppiaineisiin.
  7. Miksi kritisoitte vain evankelis-luterilaisen uskonnon opetusta?
    • Evankelis-luterilaisen uskonnon opetukseen osallistuu merkittävä osa Suomen koululaisista, joten on tehokkainta kohdistaa kritiikki sitä kohtaan. Evankelis-luterilaisella uskonnolla on myös merkittävä erikoisasema Suomen lainsäädännössä ja kouluopetuksessa. Monet tämän sivuston argumentit koskettavat toki myös muita uskontoja. Jatkossa on myös mahdollista, että käymme esimerkiksi läpi muidenkin uskontojen oppikirjoja sekä opetussuunnitelmia.
  8. Mitä eroa on uskonnon ja elämänkatsomustiedon opetuksella?
    • Uskonnon opetus keskittyy ”oman uskonnon” asioiden opetukseen ja uskontokunnan jäseneksi sosiaalistamiseen, elämänkatsomustiedon opiskelu taas kannustaa nuorta järkiperäiseen oman elämän hallintaan ja omien inhimillisten tavoitteiden saavuttamiseen, kriittiseen ajatteluun sekä avaraan ja suvaitsevaiseen maailmankuvaan. Parhaiten opetussisältöjen eroihin pääsee tutustumaan lukemalla uskonnon sekä elämänkatsomustiedon opetussuunnitelman perusteet.
  9. Vastustatte uskonnon opetusta, eikö teistä muka koululaisille tule antaa lainkaan tietoa uskonnoista?
    • Koululaisille tulee kyllä opettaa tietoa uskonnoista, mutta ei opettaa uskonnollisia asioita totena. Erillisiä uskonnontunteja ei tarvita, vaan tietoa uskonnoista voidaan antaa esimerkiksi historian ja yhteiskuntaopin tunneilla vertailevan uskontotieteen, ei teologian, lähtökohdista.